Bondi Beach & Sydney

Sydneyn näkeminenhän nyt jäi kokonaan väliin, kun lomailun ensimmäiset viikot menivät Bondilla loikoiluun. Mitäpä muuta juuri Suomesta karanneena olisi voinut kaivata? Aurinkoa, lämpöä ja jokaiseen makuun sopivia ravintoloita tarjoava Bondi oli täydellinen aloituskohde.

Seitsemän kilometrin päässä Sydneyn keskustasta sijaitseva Bondi on yksi Australian, ellei maailman, legendaarisimmista rannoista, eikä suotta. Noin kilometrin mittaiselta rannalta löytyy omat paikkansa niin uimareille kuin surffareillekin. Ja rannan eteläpäästä löytyy Bondi Icebergs -hengenpelastusseuran ylläpitämä ulkouima-allas, jonka tarkoitus on alun perin ollut pitää yllä hengenpelastajien uimataitoa talvikauden yli. Nykyään Icebergille pääsee uimaan noin 6AUD maksua vastaan ja seuran tiloissa toimii myös samaa nimeä kantava, kuuluisa ravintola.

WP_20141231_13_44_33_Pro

Rannan ympärille kasvanut alue on kuin luotu näyttäytymiselle, ja ainakin paikalliset ottavat tästä ilon irti. Ruokakaupassa käynti ilman paitaa on ihan okei, kuten myös pankissa asioiminen paljain jaloin ja rantahame bikinien kaveriksi valittuna. Kaikkialla mainostetaan joogaa, body pumpia ja cross fit –tunteja, ja ruokapuolella kovassa huudossa on acai ja muut supermarjat, kuten myös mehujen ja smoothieiden boostaaminen proteiinilisillä.

Täytyy myöntää, että vaikka tämä kaikki tuntui hieman yliampuvalta, niin ainakin rannasta ja merestä tunnutaan pitävän hyvää huolta. Tupakointi kielletty, juhlapyhien aikaan alkoholin nauttiminen kielletty, ja roskiksia löytyy niin paljon, että on vaikea uskoa, että kukaan ainakaan unohtaisi siivota jälkensä lähtiessään. Tästä voisi ottaa mallia kotimaisissakin rantakohteissa. Yllättävin huomio oli kuitenkin, että yöllä ranta lanataan. En osaa sanoa, onko tämä yleinen piirre kaikilla rannoilla, mutta ainakin Bondilla pyöri joka yö hyvin samanlainen kone, kuin mitä on totuttu näkemään hiihtokeskuksissa pitämässä rinteitä kunnossa.

Tämän lähemmäksi kuuluisaa oopperataloa emme kokeneet tarpeelliseksi päästä

Tämän lähemmäksi kuuluisaa oopperataloa emme kokeneet tarpeelliseksi päästä

Kun rantaa ja ravintoloita oli ihailtu saapumiseni jälkeinen päivä, lähdimme uuden vuoden aattoaamuna tutustumaan Sydney Fish Marketiin, Australian suurimpaan ja maailman kolmanneksi suurimpaan, no, kalatoriin. Nimi antoi ainakin itselleni käsityksen ulkotiloissa toimivasta Kauppatoriltakin tutusta toiminnasta, mutta väärässä olin. Torialue koostuu useista rakennuksista, joista päätilassa käydään päivittäin huutokauppa, jossa paikalliset ravintoloitsijat ja kauppiaat kilpailevat päivän erikoisistaan. Huutokauppa on siviileiltä suljettu, mutta torilla riittää kyllä näkemistä ja kokemista muutenkin. Elävänä myydään ainakin kuningasrapuja, hummereita, simpukoita, ostereita ja paljon muuta. Lisäksi on mahdollista ostaa kotiin kokonaisia kaloja tai fileitä, tai myöskin syödä paikan päällä.

Aamiaiseksi ostereita!

Aamiaiseksi ostereita!

Kummastusta herättävä abailone

Kummastusta herättävä abailone

Toimitsijoita on pitkälti toista kymmentä, erikoistuen hieman eri tuotteisiin. Päätimme Samin kanssa näin aamiaiseksi syödä ostereita ja jotain ainakin minulle tuntematonta merenelävää nimeltään abailone. Sami oli kuullut elävästä aiemmin, mutta ei osannut varmuudella sanoa onko kyseessä minkä mallinen mönkijä, mutta sashimina se vaikutti oikein lupaavalta. Tässä kohtaa voi tietenkin pohtia, että oliko brekumenumme kaikkein järkevimmästä päästä, kun itse en ollut ostereitakaan ikinä syönyt.. No, kokemuksia, kokemuksia.

 

WP_20141231_09_59_25_Pro

Vielä eläviä abailoneja

WP_20141231_09_58_54_Pro

Ja löytyi myös hummereita

 

Bongattiin myös kuningasrapuja!

Eipä ollut huippumenetys. Ostereita en koe tarpeelliseksi kokeilla enää uudelleen, ainakaan ilman kuohuviiniä, ja abailone, no, se jääköön omaan arvoonsa. Ehkä toimisi paremmin kypsennettynä? Lopulta löysimme kyseisen tuotteen myynnissä elävänä, ja kyseessä on siis kotiloeläin, suomeksi merikorva. Tästä ruokakokemuksesta lannistumatta kiersimme ympäri suurta torialuetta ihmetellen miksi saman toteuttaminen kotona Suomessa on niin mahdottoman hankalaa.

 

Kävimme vielä syömässä toiselta kojulta lämpimän lautasen, johon kuului mustekalaa, kampasimpukoita, lohta, sinisimpukoita ja paljon muita mereneläviä, ja lisänä ranskalaisia. Upea tuote. Lähtiessämme Sami nappasi mukaan hedelmäsmoothien ja itse ostin suklaaseen dipatun puolikkaan mangon. Täydellinen jälkkäri.

 

Tämän jälkeen päätimme palata Bondille paljonkaivattuja päikkäreitä varten. Ei ravintolatyöntekijöitä ole suunniteltu heräämään ennen seitsemää edes lomalla. Päikkäreiden jälkeen oli ohjelmassa myöhäinen lounas ja suunnittelua vuoden vaihdetta varten.

Lounaan seuraksi sopi hauskasti tarjoiltu sangria

Lounaan seuraksi sopi hauskasti tarjoiltu sangria

 

 

Samin työkavereiden kanssa päätimme vaihtaa vuotemme Pohjois-Bondilla olevalla golfkentällä, joka on tarpeeksi korkealla, että siltä näkee Sydneyn kuuluisat ilotulitukset. Ensimmäinen näytös alkoi jo yhdeksältä, ja hieman sen jälkeen lähdimme juhlajuominemme kiipeämään kukkulaa ylös. Julkijuopottelun ollessa sakkojen uhalla kielletty oli juhlajuomat pakattu klassisesti ruskeisiin paperipusseihin, joita saa ostosten yhteydessä kaikista bottle shopeista, eli paikallisista Alkon tyylisistä, tosin yksityisistä, liikkeistä.

Golkentältä meitä vastaan tuli paljon perheitä pienten lastensa kanssa, ja epäilemättä aikaisempi ilotulitus onkin juuri heille suunnattu. Odottelimme muiden aikuisempien juhlijoiden kanssa the showta kun poliisit ilmestyivät paikalle. Kun alkukohteliaisuudet ja uudenvuodentoivotukset oli vaihdettu, kävi ilmi syy poliisien vierailulle, golfkenttä on yksityisaluetta, eikä siellä saa juhlia edes kyseisenä yönä. Kilometrin päästä löytyisi toinen puisto, josta olisi oikeastaan jopa paremmat näkymät ilotulituksia ajatellen. Siellä ei tosin saisi mitään alkoholia nauttia. Päätimme olla kysymättä, että oliko tarkistuskäynti tarkoituksella ajoitettu tulitusten väliselle ajalle, jotta perheet saisivat rauhassa juhlia lastensa kanssa, mutta nuoremmat aikuiset halutaan ajaa pois.Tavarat kantoon ja uutta suunnitelmaa valmistelemaan, aikaahan meillä oli vielä lähes kaksi tuntia.

Lähdimme muiden häädettyjen kanssa poliisien ohjaamaan suuntaan, mutta päätimme pian ettemme jaksa siirtyä niin pitkää matkaa, kun kotiin rannallekin piti vielä yöllä palata. Pyörittyämme hetken ympyrää löysimme sattumalta ylöspäin johtavan rampin, josta pääsi tyhjälle viheralueelle. Tyhjä se varmaan oli rampin alapäässä olevan aidan takia, mutta jos siitä pääsee ympäri, niin sehän on kielletty vain autoilta, eikö? Päätös ei ollut vaikea, kyseinen nurmikenttä oli vielä golfkenttääkin korkeammalla, ja näkymät aivan upeat. Sinne jäimme siis odottelemaan vuoden vaihtumista ja pohtimaan, että ei ole kyllä aiemmin tarvinnut miettiä miten saisi uutenavuotena kuohuviinin jäähdytettyä ulkona. Noin tuntia myöhemmin saimmekin todistaa aitiopaikalta kuuluisia Sydneyn ilotulituksia, ja kaikkialta ympäriltä kuuluvaa iloista huutoa. Kuohuviini oli lämmintä, mutta siitä huolimatta olimme kaikki onnellisia saadessamme aloittaa uuden vuoden näin hienossa paikassa. Uusi vuosi ja uusi alku.

Hetken vielä vietettyämme viheralueella oli aika suunnata takaisin, Samin työkavereiden piti päästä vielä takaisin kaupunkiin, ja vaikka matka ei olekaan pitkä, tiesimme kaikki, että siinä tulisi tällaisena iltana kestämään kauan. Toivotimme vielä hyvät uudetvuodet toisillemme ja lähdimme eri suuntiin. Matkalla takaisin rannalle joimme vielä Samin kanssa oluet ennen kuin menimme nukkumaan, päiväunista huolimatta päivä oli ollut todella pitkä.

 

-M-