Matkaan lähtö

Lentoni lähti sunnuntaiaamuna 7:00 Helsinki-Vantaalta, ja 26 tuntia ja kaksi koneenvaihtoa myöhemmin olin perillä Sydneyssä. Kiitos yhdeksän tunnin aikaeron ja hieman myöhässä laskeutuneen lennon, oli kello jo yli kahdeksan illalla kun viimein pääsin terminaalista ulos. Kiitollinen olinkin, sillä (lähes) Pohjois-Suomessa vietetyn joulun jälkeen oli ilmastonvaihdos tarpeeksi raju vaikka aurinko ei enää paistanutkaan. Lennot, Helsinki-Amsterdam-Abu Dhabi-Sydney, sujuivat mukavasti, ja onneksi Amsterdamin kentällä tuli vietettyä aikaa alle viikko aiemmin, niin suuntavaistottomana ei siellä vielä ollut aihetta paniikkiin. Abu Dhabissa yllätyin heti siitä, miten ilmankosteus lentokentän sisälläkin oli aivan eri luokkaa kun mihin olen tottunut.

Lähestyessämme Sydneyn kenttää saimme täytettäväksemme maahantulokaavakkeet, joita tutkiessani huomasin pari mahdollista ongelmaa. Ensinnäkään minulla ei ollut tietoa tulevan majoituspaikkani osoitteesta, eikä Samin paikallisesta puhelinnumerosta, yhteydenpito oli hoidettu Facebookin kautta. No, eihän se nyt haittaa jos ne kohdat jättää tyhjäksi. Toiseksi, ei sitten ollut käynyt mielessäkään tarkistaa mitään maahantuontirajoituksia, ja saman tien mieleeni palautui hataria kuvia tupakkamyyjän kanssa käydystä keskustelusta Abu Dhabin kentällä: ”Ai Australiaan menossa? No sittenhän oikeastaan neiti ei saisi näin paljon tupakkaa viedä mukana. Ainoastaan kolme askia. Mutta kun on kerran joululomat ja muuta, niin tuskin he tullissa mitään veloittavat, ei ole tapana. Hymyilet vain ja selität, että on tapahtunut väärinkäsitys.” Saman tien kirosin itteäni ja totesin, että olisi varmaan pitänyt juoda se kahvi mieluummin kuin lähtä vielä täysin unisena ostoksille. No, ei muuta kun kiltisti maahantulokorttiin merkintä, että ylimäärästä tupakkaa mukana, ja odottamaan miten tullissa asiaan suhtaudutaan.

Passintarkastus meni hyvin ja sähköinen viisumini löytyi myös ilman ongelmia, joten rinkka selkään ja tullia kohden. Tullissa ei onneksi ollut jonoa, ja erittäin ystävällinen tarkastaja hymyille ohjasi minut tiskille, että käydään tämä tilanne aivan rauhassa läpi. Ihan yhtä ystävällinen ei ollut kollega, joka tietojani tutkiessaan ihmetteli, että miksi majapaikan osoite ja yhteyshenkilön puhelinnumero puuttuvat. Selitettyäni tilanteen daami katsoi minua kuin idioottia ja kysyi, että miten olisimme edenneet tilanteessa, jos rinkkani olisi jäänyt matkan varrelle? Mihin se olisi lähetetty? Siinä kohtaa tunsinkin itseni täysin idiootiksi, sillä viimeksi Amsterdamin kentällä vierailtuamme matkatavaramme jäivätkin sinne. Eli alle viikkoa aiemmin sama rinkka jäi Damiin, eikä minulla käynyt mielessäkään muistaa tarkistaa Samin osoitetta ennen Sydneyhyn lähtöäni. No, rinkka tuli onneksi perille, joten pääsimme jatkamaan, kunhan olin saanut kunnon äidilliset nuhtelut. Eli sitten ne tupakat. ”Eikö Abu Dhabissa kerrottu ettet saa tuoda näin paljon maahan verottomasti?” ”Juu, taidettiin kertoa, mutta olin niin unissani, etten ehkä kuunnellut ja ymmärtänyt kaikkea.” ”No, tässä nyt on sen verran ylimääräistä, että lasketaanpa, verot olisivat yhteensä 77AUD. Miten haluat toimia?” ”No, jos jätän nämä tänne ja ostan saman määrän kaupasta, niin paljonko se kustantaisi?” ”Pyh, ainakin tuplasti, ellei enemmänkin.” ”Selvä, teille varmasti käy Visa?” Eli lopputuloksena halvalla (24USD) ostettu kartonki kustansikin sitten hieman enemmän. Olisi pitänyt perehtyä.

Maksettuani ja lähtökohteliasuudet vaihdettuamme pääsin jatkamaan matkaa. Nopea vaatteiden vaihto ja lentokentän kahvilasta ylihinnoiteltu kokispullo mukaan, ja pihalle odottamaan Samia. Ulos pääseminen pitkään lentokoneessa ja –kentillä istumisen jälkeen tutui niin upealta, ettei haitannut yhtään, että noutopalvelu oli myöhässä. Nähtävästi Bondin tyhjentyessä kaikki julkinen liikenne rannalta kaupunkiin on aivan tukossa, ja Sami sanoi odottaneensa 45 minuuttia bussia, johon mahtuu kyytiin. Kyseinen linja ajaa kuitenkin noin 7 min välein, joten väkeä on ollut liikkeellä. Päätös siis tehtiin ja taksi napattiin takaisin rannalle. Rinkka kämpille ja kylmä kalja kädessä olikin hyvä hetki yrittää vihdoin ymmärtää, että on toisella puolella maailmaa.

No, eipä onnistunut, ja pikaisen puhelun jälkeen lähdimmekin baariin tapaamaan Samin työkavereita.  Kuten arvata saattaa, ilta ei kovin myöhään allekirjoittaneen väsymyksen takia kestänyt, mutta sen verran kuitenkin, että muutamaan kaljaa myöhemmin päätimme vielä käydä uimassa ennen nukkumaan lähtemistä. Oli kyllä upea fiilis! Tyhjä ranta, kirkas tähtitaivas ja lämmin vesi, tästä oli hyvä aloittaa Australian-loma!

WP_20150105_20_40_58_Pro

Kyllä näillä maisemilla kelpaa käydä yöunnilla!

 

-M-